Takalaiska

Tällä iloisella porilaisella tervehdyksellä haluan kertoa, et juu, elän mää ja bokashoinki viäl! En kyl meinannu tän blogii pääst päivittään, ku oli kaikki salasanat unhettuneet. Mut - onneks noi palautustoiminnot pelittää nykymaailmas. Ja päästää asiaan! Bokashii, nimittäi. Koko kesän olin aatellut et pitäis kertoo, millattista se on tää veteraani-bokashointi. Siis tämä, kun hommassa ei ole enää yhtään mitää uutuusarvoa, perhee teinit ja puoliso on ihan kyllästetty aiheella ja hajuilla jne. niin ettei niit enää mikää hätkähdyt. Ku tää touhu o iha tavallist. Niinko osa arkee. Eks tiä. Tää on siis tosi hianoo edelleski. Oon aika liekeis. Vaikka joskus näit puuhii tekee iha pimeen ja pihal. (Ja jos joku ihmettelee tät omituista puheenpartta - niin tää on tämmöst poiskaranneen tekoporia. Ei tarvi kommentoid.) Hapan, harmoninen ja kehittynyt... Kaveripiirissä ollaan joskus saunoja arvioitu viinisanastolla (Sarvenperän saunamaratonilla), mutta Etiketti-lehden toimittajalta opin, että kay se