Eläk sääki viäl!

Tällä iloisella porilaisella tervehdyksellä haluan kertoa, et juu, elän mää ja bokashoinki viäl!

En kyl meinannu tän blogii pääst päivittään, ku oli kaikki salasanat unhettuneet. Mut - onneks noi palautustoiminnot pelittää nykymaailmas. Ja päästää asiaan! Bokashii, nimittäi.

Koko kesän olin aatellut et pitäis kertoo, millattista se on tää veteraani-bokashointi. Siis tämä, kun hommassa ei ole enää yhtään mitää uutuusarvoa, perhee teinit ja puoliso on ihan kyllästetty aiheella ja hajuilla jne. niin ettei niit enää mikää hätkähdyt. Ku tää touhu o iha tavallist. Niinko osa arkee. Eks tiä.

Tää on siis tosi hianoo edelleski.

Oon aika liekeis.

Vaikka joskus näit puuhii tekee iha pimeen ja pihal.

(Ja jos joku ihmettelee tät omituista puheenpartta - niin tää on tämmöst poiskaranneen tekoporia. Ei tarvi kommentoid.)

Hapan, harmoninen ja kehittynyt...

Kaveripiirissä ollaan joskus saunoja arvioitu viinisanastolla (Sarvenperän saunamaratonilla), mutta Etiketti-lehden toimittajalta opin, että kay se sanasto kompostointiinkin. Olen siis syyskuun tyttö,  Etiketin "hurahtunut henkilö" kertomassa elämäni intohimosta. Bokashista. Sen yhteys Alkon tuotteisiin ei ole yllätys kenellekään matkaani alkuvaiheista asti seuranneelle.

Juttu on luettavissa tästä (Etiketti 3/2022 by Alko).

Vaikka tavoittelinkin tuovani jutussa esille syvällisesti bokashin syvällistä merkitystä itselleni ja maailmalle, niin ei, ei se tullut esiin tarpeeksi. Joten tässä vielä kerran koko homman pointti:

Bokashi sitoo hiiltä maaperään, bokashi elävöittää maaperän mikrobikantaa, bokashi parantaa maaperän kykyä sitoa vettä ja pidättää ravinteita. 

Jo pelkästään se, että tukee omalla toiminnallaan jotain niin tärkeää kuin maaperän toimintakykyä, on ihan käsittämättömän hienoa. Sillä ajatus siitä, että maa, jolla elämme, seisomme, kuljemme, olemme, rakennamme, viljelemme on monimutkainen, elävä kokonaisuus, tuntuu aika suurelta. Kun ajattelen sitä, kunnioitukseni sitä kohtaan herää. Ja kun ajattelen kuinka me sitä pahoinpitelemme, väheksymme, jätämme huomiotta ja heitteille... kuten olemme tehneet ilmalle... niin pahaa tekee. Siinä missä meillä on ilmastokriisi, on meillä myös käsissämme kohta maaperäkriisi... vesistökriisistä ja lämpökriisistä puhumattakaan. 

Kestävä kehitys, kestävä kulutus, kestävä elämä. Kaikki omat toimet tuntuvat varsin pieniltä maailman mittakaavassa. Mutta se ei ole syy olla tekemättä pieniä tekoja.

Back to bokashi

Jos keittiöjätteen fermentointi (hapattaminen) tuntuu vaikealta ja monimutkaiselta, niin kai niitä on toisiakin keinoja harrastaa ja harjoittaa maailman parannusta.

Tämän kesän teemana on ollut puutarhajätteen bokashointi. Sitä varten tarvittiin tietenkin "värkkiä" enemmän, mikä tässä tilanteessa tarkoittaa soveliaita mikrobeita sisältävää liuosta. Sen pystyi helposti tekemään itse EM-kantaliuoksen avulla. Sillä, hei - sehän on silkkaa säästöä! 

Haluaisin kertoa kuinka säntillisesti hommat tuli hoidettua, mutta totta puhuakseni lähes jokainen homma jäi jostain kohtaa kesken tai tuli tehtyä vain sinne päin.  Puutarha-puuhasteluni ovat minulle sielunhoitoa, johon nähtävästi kuuluu itsessä olevan keskeneräisyyden ja saamattomuuden hyväksyminen. Mutta sillä ajatuksella että kun paljon puuhailee, niin jossain se näkyy ja joku homma menee maaliin... tai ainakin samalle karttalehdelle...

Sen kerran kun innostuu siistimään jotakin puutarhan nurkkaa, niin saa ihmetellä kuinka paljon sitä oheiskasvia ja viherainesta kertyykään. Loistavaa ainesta katteeksi - kyllä. Mutta myös mahdollista pistää bokashiksi. Puutarhan viherainesta voi bokashoida pihalla ja sen voi myös levittää suoraan maaperään multavaiheeseen - esimerkiksi kasvilavoihin tai uusien kukkapenkkien pohjalle. Sillä siinä ei oikeastaan ole mitää, mikä kiinnostaisi tuhoeläimiä.

Sitten on se kysymys, että mitä tehdä niille oheiskasvien juurille, joita on juuri hartaasti nyhtänyt sieltä kukkapenkistään, ja joiden ei halua enää aloittavan uutta riemuvaellusta uudessa kohteessa. No ne kyllä olen erotellut parhaan kykyni mukaan pois viheraineksesta. Juuret kuivumaan ja tunkiolle tai perinteiseen "palavaan kompostiin" tai jopa oon polttanut nuotiolla (jep - tästä mun suhteestani juolavehnän juuristoon voisi puhua pitenpäänkin...). Eli en bokashoi juuria. Jos joku niin tekee ja on varma etteivät ne enää aloita uutta marssia... niin kertokoon siitä...

Mutta siis viherainesta kertyy ihan riittävästi, varsinkin nyt syksyllä.  Kasvihuoneen tyhjennyksen rituaaleihin kuuluu tomaatinvarsien pilkkominen jätesäkkeihin ja mikrobiliemellä tai rouheella käsittely. Pussin suu kiinni, ilmat pihalle ja säkki säilöön jonnekin pihan perälle. Sieltä sitten (viimeistään) keväällä kipataan koko saalis kasvilavan / kukkapurkin / tomaattisaavin / kukkapenkin pohjalle multaan sekoittaen. 

Jaa-a... kun ny sais nääkin hommat sitte finaaliin... ennen lumien tuloa...

Ohjeet (Linda Virtanen, Viidakkotohtori)

• Silppu säkkiin ja tiivistetään.
• Laimennetaan EMa 1/10 vedellä.
• Kastellaan kosteaksi.
• Litra seosta riittää noin 100 litraan lehtisilppuun, riippuen miten kosteata tai kuivaa on.
• On hyvä kastella aina kerroksittain kun laittaa silpun pussiin niin tulee tasaisesti kosteutta.
• Sulje pussi tiiviisti ja laita varjoisaan paikkaan.
• Anna hapattua 2-4 viikkoa, pitempi aika ei haittaa.
• Valmis hapanruoho tuoksuu raikkaan etikalle, voi olla vahvaakin joten varo imppaamasta voimakkaasti nenään

Talven varalle kuivaa multaa

Tavoitteena on myös antaa tomaattisankojen multien kuivahtaa, kipata sangoista mullat johonkin isompaan saaviin (ja viskoa tomaatin juurakot kompostiin), jota sitten säilyttaa kasvihuoneessa. Paitsi että viime talvena oli niin paljon lunta, etten pääsyt hakemaan multasaaveja kasvihuoneesta sisälle multatehdasta varten. Ehkä olenkin tänä syksynä fiksumpi ja kannan pari... kolme... viisi... ämpärillistä multaa kellariin jo valmiiksi talven multatehtaita varten?

Mieskin on jo niin tottunut tähän touhuun, ettei multatehdasta tarvitse enää edes piilottaa. 

Tällast tää on. Iha tavallist touhuu.

Ain sillo ko muistaa ja jaksaa.