Naapurin hullu syyspuuhissa


Tänään olen miettinyt hullun mainetta.
Nyt puhutaan siis hyvällä tavalla hiukan hulluista naapureista. Raja todellisen sekopään ja hyvän hullun välillä on selvä. Kuin ruohonleikkurilla leikattu.



Se oli vähän jäänyt. Siis syyshommien loppuun saattaminen. Tuntuu olevan muuten vaikeata joka ikinen syksy! Ruoho oli jatkanut vaan kasvamistaan ja aina vaan satoi. Eli sopivaa hetkeä ruohon leikkaamiseen eikä haravointiin löytynyt noin kahteen kuukauteen. Ennen kuin tänään.



Oli kyllä luvattu sadetta, mutta ajattelin olla nopea ja toimia aamulla ennen sitä. Ihan en ehtinyt.
Kun ensin piti hoidella noita multahommia. Se on kuulkaa yhtä juhlaa hoitaa bokashihommia, kun on valmistautunut asiaan. Kasvihuoneessa on saaveja ja seulottua multaa odottamassa talven multatehtaita.




Tämän tehtaan pistin käyntiin semi-lämpimälle kuistille, jossa mikrobitoiminnalla on mahdollisuus käydä ja kukkua. Olen nimittäin lukenut Gitan julkaisusta Bokashiryhmässä, että hän on havainnut, että vaikka laittaisikin multatehtaan talvella ulos odottamaan kevään käynnistymistä - on käynnistyminen ja mullaksi muuntuminen kumminkin hitaanpaa kuin ns. tuoreessa bokashissa. Jotain saman suuntaista olen havainnut itsekin. Vaikka minun tapauksessani taitaa enemmänkin olla syynä laiskasti pilkottu bokashi. Siis selkokielellä: biojätettä ei ole pienitty yhtään tai vaan hiukan. Se, jos mikä nimittäin vaikuttaa niin fermentoitumisen kuin multavaiheenkin pituuteen ja onnistumiseenkin.
Eli nyt on multasaavi sisätiloissa ja biojäte on siellä fermentoituneena (ja isoina kappaleina). Saavin olemassaoloa en paljasta epäluuloiselle perheelleni, joka alkaa heti haistaa kaikkea omituista, jos heille sellainen mahdollisuus tarjotaan. Ja alkavat pitää äitä hullumpana kuin hän onkaan. Voin nimittäin lyödä vaikka vetoa, että kukaan heistä ei tule huomaamaan 50 litran saavia joka on kuistilla, heidän jokapäiväisellä kulkureitillään, ellen siitä erikseen mainitse. Niin että kuka se hullu tässä on?

Mutta hullun maineesta.

Kysäisin facebookissa, että kuinkahan sitä voisi vahvistaa hullun mainettaan naapurustossa. Onneksi on ystävä- ja tuttavapiiri, joilla on selkeästi omakohtaista kokemusta asiasta. Sain kaikenlaisia hyviä vinkkejä vastaisuuden varalle, jos omat konstit ei riitä. Seuraavalla kerralla siis samaan hommaan biksut päälle, jos tämä ei enää säväytä.

Sillä kaikilla pitäisi olla sellainen pieni, hyvällä tavalla hiukan hullun maine. Sellainenhan tekee ihmisestä kiinnostavan... luin jostain ajatuksen, jonka olen koittanut ottaa elämänohjeekseni (yhdeksi niistä): "Älä heti ajattele että toinen ihminen on idiootti, hänellä on varmasti joku perustelu ratkaisuunsa, joka näyttää sinusta omituiselta." Siis jotenkin noin se meni. Eli kaikki poikkeamat tulisi ottaa vastaan ihmetyksellä ja mahdollisuutena oppia jotakin uutta ja avartaa omaa ajattelua.

On muuten yleisesti ottaen ihan helkkarin haastavaa.


No, tiedoksi että ruohonleikkurilla silputut vaahteranlehdet maatuvat nopeammin. Ehkäpä keväällä laitan reppuruiskun selkään ja ruiskuttelen niitä vielä vähän EMA:lla? Ensin pitää tosin hankkia se reppuruisku. Ehkä joltain toiselta naapurin hullulta löytyisi sellainen lainaan?

Kommentit