Riemuvuosi on alkanut

Riemuvuosi on 3. Mooseksen kirjassa määrätty juhlavuosi, jota kehotetaan viettämään joka 50. vuosi. Riemuvuonna maa piti jättää viljelemättä, maa palauttaa entisille omistajilleen ja juutalaiset orjat vapauttaa. (Wikipedia).
You know, on riemuylioppilaita ja ties mitä... päätin aloittaa heti alusta tämän viidennennenkymmenennen ikävuoden juhlimisen kun on kerta mahdollisuus. Seitsemän seitsenvuotiskautta on nyt takana. Varsinaiset viiskymppiset ovat siis vuoden kuluttua.

Minulla on tälle riemuvuodelle juhlavuosiohjelma, johon kuuluu itsekkäästi kaikkea kivaa minulle.

Ensimmäisenä ohjelmassa on loputtoman jahkailun lopettaminen. Joskus teinivuosina oli yleisesti käytössä sanonta: "Vedä virsu päähän ja pakene vuorille". Siis tuokin jahkailu on kestänyt reilu 30 vuotta, niin että se pitää nyt lopettaa ja lähteä vihdoinkin. Virsusta tosin en kyllä ole ihan vakuuttunut...

Aion siis lähteä vuorille, pitää eräänlaisen menopaussin - koska sekin on näissä vuosissa melko ajankohtainen asia - menemällä pitemmän puoleiselle kävelylle. Pyhiinvaellukselle.


Ole lukenut näistä Santiago de Compostelaan matkaavista, että osa paahtaa pyhäinkuvat silmissä kolmeakymmentä kilometriä päivässä. Minulla on suunnitelman tässä vaiheessa paino sanalla paussi.
Pysähtyminen elämän pyörityksessä. Itsetutkiskelumatka, jossa ei kanneta huolta muusta kuin seuraavaan etappiin pääsystä. Kanaemorefleksin hiljentäminen pariksi viikoksi. Ihan vaan perusasioiden äärellä kävellen. Itsekseni tai satunnaisten kävelykavereiden kanssa. Upeassa maisemassa, vuorilla, katse suunnattuna kaukaisuuteen tajuten elämän yhteyksistä jotakin, mikä on tähän asti ollut piilossa. Ehkä kokemuksiin lisätään jotain rakkoja jaloissa ja kivikovia patjoja... jotta osaa taas arvostaa perusasioita kotona.

No. Jotta tämä tavoite toteutuu, täytyy aloittaa jahkailematta lähtöruudusta - ja se lähtöruutu oli eilen. Aloitin Cambridge-ohjelman. Tavoitteena siinä on pudottaa parin repullisen varran painoa, jotta matka sitten h-hetkenä taittuu ilman että nivelet ja selkä huutavat hoosiannaa (vaikka se tietenkin sopisi kyllä muuten matkan luonteeseen). Tässä sitä sitten toista päivää eletään pussieväiden varassa. Eilen tosin olin kaataa koko rakennelman, kun kauhelta nälältäni kävin vetäsemässä 10 sentin pätkän kurkkua. Salakurkku on muuten parempaa! Eli ketoosia ja läskin sulamista odotellaan.... Tänä aamuna otin uimahallin pukkarissa järisyttävät before-kuvat itselleni muistiin. Itseasiassa olis pitänyt ottaa jouluna - sillon oli kuulkaa kahvat komeimmillaan. Toiveissa on että muutoksen huomaan olossani ja elossani ja etenkin selässäni!! Ja että kaikki läheiset huomaavat kanssa mahtavan positiivisen muutoksen minussa - jotta kehujen voimalla jaksaa jatkaa, kun the dark hour on tuloillaan.

Pyhiinvaelluksella on kuitenkin tarkoitus edetä reittiä eteenpäin - jos virallisia majataloja käyttää, niin niihin ei edes saa jäädä kupeksimaan. Eli sen verran kuntoa pitää olla, että selvittää tiensä ainakin seuraavaan kylään, oli se sitten millaisen ylä- tai alamäen takana. Se tarkoittaa melkoista kunnonkohotustavoitetta, joka on tässä kyllä "in process"... tällä hetkellä askelmittarissa on päivätavoitteena 8000 askelta. Joskus täyttyy, joskus ei. Enää en kuitenkaan tule ihan kipeäksi sen tavoitteen saavuttamisesta. Voi mennä jopa reippaasti ylikin. Seuraamme tilanteen kehkeytymistä. Nyt alkaa taas nämä liukkaat ajat ja sitten tulee ne kuraiset ajat... mutta valo lisääntyy. Perheen karvainen personal trainer lähtee kyllä lenkille millä kelillä tahansa. Jahkailu pois tästäkin! Ja tekosyyt...  Seuraava homma on ostaa kunnon "virsut", joilla voi näitä tavoitteita tavoitella.


Kunnon kohotukseen liittyen - henkilökohtaisena yllätyksenä itselleni olen innostunut monesta liikuntalajista! Kokenut jopa liikunnan riemua.
  • Vesijuoksu on jo ihan peruskauraa. Käsittämätöntä on se, että tulee vierotusoireita, jos ei pääse altaaseen.
  • Kävin Yin joogassa ja wau! Se olikin mahtavaa! Menen uudelleen! Rauhallinen tahti sai minutkin venymään! Yleensä nää venyttelyjutut ovat saaneet tällaisen topatun rautakangen vain tuskastumaan, mutta yin oli toista.
  • Jousiammunta! Olin viikonloppuna aivan huikealla kurssilla, jossa harjoiteltiin vaistoammuntaa. On se niin palkitsevaa kun nuoli nasahtaa sinne minne pitikin - ammuttiin sitten liikkuvaan maaliin, kävellen tai selän taakse... Yksi kurssin vetäjistä kuului harrastavan ratsastusjousiammuntaa! Se on jo ehkä tripla-wau! On tiedossa, että tätä hommaa jatkaessa eivät haasteet hetkessä lopu.
  • Kävin jopa kuntopiirissä, vaikka sana on aiemmin tuntunut kirosanalta. Se olikin yllättäen ihan ookoo.  Ehkä menen toistekin... jotain lihaskuntohommaahan sitä pitäis näiden vanhenevien naisten tehdä, sanotaan. Ja ovat varmasti aivan oikeassa. Täytyy vaan keksiä jotain kiehtovaa siihenkin. Sillä tylsyyttä ei kukaan jaksa. Ei ainakaan riemuvuonna.

Ehkä se kunto nousee näissä caminovalmisteluissa. Ja "camppaamisessa". Siinäpä oiva nimi projektille: "Camppaamalla Caminolle". Syksyn reissu on eräänlainen testi ja treeni... ja samalla palkintomatka itselle ja ikäänkuin valmistelua seuraavalle ja pidemmälle kävelylle... all in one.

---

Kuvat: Google, vapaasti käytettävät

Kommentit