Laiskan bokashaajan kikkakonstit

Viikko jouluun.

Takalaiskan bokashaajan pää on pulpahtanut taas biotietoisuuteen ankaran töissä painetun syksyn jäljiltä.  Kun emäntä on liehunut pitkin maita ja mantuja, on perheen toinen aikuinen ollut vastuussa bokashiämpäreiden hyvinvoinnista. No, sehän on tuonut ihan uusia ulottuvuuksia tähän hommaan.

On tullut todistettua, että bokashiämpärit tulevat toimeen hyvin vähällä. Tiettyä uteliaisuutta herättää se, että mitenkähän tulevat multavaiheet oikein onnistuvat. Sillä meidän ämpäreissä on nyt ihan kaikki ihan kokonaisena, tai ainakin puolikkaina. Mistään pilkkomisesta ei kukaan ole koskaan tainnut kuullakaan.

Matkalla ämpäriin...

Myös päivittäinen biojäteen keruuastia on kokenut laajennuksen. Parhaimmillaan on reissusta palatessa ollut  kolme pönttöä 'valmista tavaraa' odottamassa ämpäriin pääsyä. Tämän "vaikean ja tarkkuutta vaativan" vaiheen  olen sitten suorittanut. En vaan ollut aiemmin tajunnut, että se juuri on yksi koko touhun haastavimmista vaiheista. Ja tiedoksi – keruuastiat odottavat todella kiltisti jopa viikon siinä tiskipöydän reunalla. Eivät karkaa minnekään. Etenkin jos pohjalle on viskannut pikkasen bokashirouhetta. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Myös se on ihan uutta, että multavaiheessa ei olla ollenkaan. Ämpäreitä vaan täytellään ja kun yksi täyttyy, niin otetaan seuraava käyttöön. Täytettyjä ämpäreitä löytyykin sitten ympäri taloa: kellarin portailta, keittiön nurkista, lasiverannalta. Kun varsinaiset DIY bokashiämpärit loppuivat ja huomasin, että maapallokompostorit ovat umpijäässä (siis kansi, en saanut niitä edes auki) ja kaikki multasäkit ovat myös ankkastukkijäässä... niin keksin kikkakonstin, jolla taas pärjätään.

Ympäri taloa niitä etsittiin... ja joka puoleltahan niitä löytyikin :)

Nyt alkoi  siis ämpärinvaihtoviikot. Vaihdan siis jo hyvän aikaa fermentoituneen bokashiämpärin ulomman ämpärin, siis sen jossa on se hana, ihan tavalliseen hanattomaan ämpäriin. Ja sijoitan systeemin tuonne kuistille. Jäätyköön siellä, jos on jäätyäkseen. Aloitetaan multahommat heti kun säät lämpenee.

Sen hanallisen ulkoämpärin otan siis hyötykäyttöön. Kaivelen varastosta uuden ämpärin ja etsin jostakin sille kannen. Porailen ryppään reikiä ämpärin pohjaan – ja voilá – uusi bokashiämpäri on käyttövalmis. Tosin mun hieno värijärjestys menee sekaisin. Mutta voin katsoa tätä yksityiskohtaa läpi sormien... kevääseen asti.

Näin se kuulkaa on bokashi osa ihan sitä ihmisen tavallista arkea. Ja jos noi multatehtaat saa käyntiin suojakelien alkaessa kevättalvella, niin eiköhän ne hedelmien ja juuresten puolikkaat ehdi maaksi maatua ennen kasvukauden loppua.

Jouluksi tulee taas kyllä tehtyä kaikenlaista, josta biojätettäkin syntyy kasakaupalla... Ehkä täytyy pyytää kätevää miestä tekemään pari hanaämpäriä varastoon... kun kerran hanojakin on ihan hurjasti – lahjoituksena saatu, luonnollisesti.

Näistähän sais metkat koristeet kuuseen!

Hyvää joulua kaikille bokashaajille ja wanna be -sellaisille. Tätä blogia on luettu nyt melkein 19 tuhatta kertaa. Ohhoh! Vuosi sitten oltiin jossain parissa tuhannessa...
----

Ai niin. Lisäys:
Jos kotimiehenä ollut mies on todennut ämpärin haisevan, on asia ratkaistu yksinkertaisesti: Ämpäri on kannettu pihalle.

Kommentit