Oletko koskaan keikkunut kynnyksellä ja tiennyt astuvasi sen toiselle puolelle, mutta kuitenkin epäröinyt vielä?
Minä teen niin juuri nyt.
Olen jo kauan nähnyt kynnyksen tulevan... mutta - huoh - niin se vaan on, että hämäläinen ei usko ennen kuin näkee ja porilainen ei ennenko se o housus. Nyt siis tasapainoilen kynnykselläni ja vitkastelen.
Kynnykseni on tietenkin elämäntapamuutos joka on pakko tehdä.
Tässä viikolla sain nähdäkseni röntgenkuvat operoidusta selästäni ja kyllä. Se oli tehokasta. Nyt uskoin. Nyt on pakko tehdä se muutos.
En ole koskaan oikein uskonut mihinkään pieniin parannuksiin tai toimenpiteisiin... en roskaan päivässä, enkä siihen, että markassa on miljoonan alku. Kuten ystäväni sanoo: Parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä. Pitkät ja hivuttavat ylämäet eivät ole minua varten. Kun kiivetään, niin kiivetään kunnolla ja sitten... tehdään jotain muuta. Vaikka lepäillään.
Olen kuitenkin viimeinkin ymmärtänyt, että tässä on ohjelmassa loppuelämän kestävä kitinä ja hivutus. Suomeksi sanottuna säännöllinen ja jatkuva lihaskunnon kehittäminen ja ylläpito.
Nyt siis pitäisi tehdä suunnitelma, jolla tämä onnistuu.
Oikeastaan ensimmäinen asia on raivata tilaa tälle toiminnalle. Perusselitykseni on kautta vuosien ollut, ettei perheen äiti nyt vaan kerkee harrastamaan mitään liikuntaa vain itsensä vuoksi. Aikana ennen perhettä selitys oli jokin muu. Ainoa mitä olisi voinut harkita oli avantouinti - suorituksen lyhyen keston vuoksi. Mutta... sekin jäi. Luulin että normi-säntäily paikasta toiseen riittää.
Olen kyllä aina ajatellut, että alan heti harrastaa liikkumista systemaattisesti kun on pakko. No, nyt ollaan siinä pisteessä ja vetkuttelu ei enää auta.
Onneksi olen keksinyt miten tää homma lähtee käyntiin.
Rytinä ei liity siis mitenkään suoranaisesti liikuntaan - vaan raivaukseen. Olen tässä kynnyksellä odottamassa sitä hetkeä kun toiminta pyörähtää käyntiin. Aion KonMarittaa elämäni. Raivata ihan konkreettisesti eläämääni tilaa ja tehdä tilaa elämäntapamuutokselleni.
Nyt kun biojätteet ovat ojennuksessa bokashissa, niin on aika laittaa loppuosakin talosta kuntoon. Tämä blogi jatkaa siis elämän ja maailman tutkimista myös KonMarittamisen kautta.
Tavoitteena on aloittaa pääsiäisenä ja kasata kaikki talon vaatteet yhteen kasaan ja kysy jokaisesta - tuottaako tämä minulle iloa? Hiukan jännittää... Jos sitä johonkin pitää uskonsa ja toivonsa laittaa niin, miksei siivouksen elämän mullistavaan taikaan?
Sillä itsensä järjestykseen saattamisestahan tässä pohjimmiltaan on kyse.
Niin lihaskunnossa kuin KonMarittamisessakin.
Minä teen niin juuri nyt.
Olen jo kauan nähnyt kynnyksen tulevan... mutta - huoh - niin se vaan on, että hämäläinen ei usko ennen kuin näkee ja porilainen ei ennenko se o housus. Nyt siis tasapainoilen kynnykselläni ja vitkastelen.
Kynnykseni on tietenkin elämäntapamuutos joka on pakko tehdä.
Tässä viikolla sain nähdäkseni röntgenkuvat operoidusta selästäni ja kyllä. Se oli tehokasta. Nyt uskoin. Nyt on pakko tehdä se muutos.
 |
| Motivaatiokuva. |
En ole koskaan oikein uskonut mihinkään pieniin parannuksiin tai toimenpiteisiin... en roskaan päivässä, enkä siihen, että markassa on miljoonan alku. Kuten ystäväni sanoo: Parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä. Pitkät ja hivuttavat ylämäet eivät ole minua varten. Kun kiivetään, niin kiivetään kunnolla ja sitten... tehdään jotain muuta. Vaikka lepäillään.
Olen kuitenkin viimeinkin ymmärtänyt, että tässä on ohjelmassa loppuelämän kestävä kitinä ja hivutus. Suomeksi sanottuna säännöllinen ja jatkuva lihaskunnon kehittäminen ja ylläpito.
Nyt siis pitäisi tehdä suunnitelma, jolla tämä onnistuu.
Oikeastaan ensimmäinen asia on raivata tilaa tälle toiminnalle. Perusselitykseni on kautta vuosien ollut, ettei perheen äiti nyt vaan kerkee harrastamaan mitään liikuntaa vain itsensä vuoksi. Aikana ennen perhettä selitys oli jokin muu. Ainoa mitä olisi voinut harkita oli avantouinti - suorituksen lyhyen keston vuoksi. Mutta... sekin jäi. Luulin että normi-säntäily paikasta toiseen riittää.
Olen kyllä aina ajatellut, että alan heti harrastaa liikkumista systemaattisesti kun on pakko. No, nyt ollaan siinä pisteessä ja vetkuttelu ei enää auta.
Onneksi olen keksinyt miten tää homma lähtee käyntiin.
Kerta rytinällä KonMarittamalla! Tietenkin!
Rytinä ei liity siis mitenkään suoranaisesti liikuntaan - vaan raivaukseen. Olen tässä kynnyksellä odottamassa sitä hetkeä kun toiminta pyörähtää käyntiin. Aion KonMarittaa elämäni. Raivata ihan konkreettisesti eläämääni tilaa ja tehdä tilaa elämäntapamuutokselleni.
Nyt kun biojätteet ovat ojennuksessa bokashissa, niin on aika laittaa loppuosakin talosta kuntoon. Tämä blogi jatkaa siis elämän ja maailman tutkimista myös KonMarittamisen kautta.
Tavoitteena on aloittaa pääsiäisenä ja kasata kaikki talon vaatteet yhteen kasaan ja kysy jokaisesta - tuottaako tämä minulle iloa? Hiukan jännittää... Jos sitä johonkin pitää uskonsa ja toivonsa laittaa niin, miksei siivouksen elämän mullistavaan taikaan?
Sillä itsensä järjestykseen saattamisestahan tässä pohjimmiltaan on kyse.
Niin lihaskunnossa kuin KonMarittamisessakin.
 |
| Motivaatiokirja. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä ajattelit tästä?