Syötävät kukat

Kesää on jo kova ikävä. Kävin hoitamassa kesän ja kukkien kaipuutani kukkaruokaa-kurssilla. Mutta ei se tainnutkaan tepsiä. Nyt on ikäväni vaan entistä suurempi... sillä miten sitä jaksaa oikein odottaa, että saisi maistaa krassia ja kurkkuyrttiä, kehäkukkaa ja... ???

Kurkkuyrtti on myös pölyttäjien suosikki


Kukkaruokaa-kurssi järjestettiin Äijälässä ja sitä veti Marja Korte, innostava yrttineuvoja, joka johdatteli meidät kurssilaiset kukkaruuan äärelle. Noin niinkuin kuvannollisesti. Juomia sentään päästiin maistelemaan ihan livenä.

Fenkoli-kaneli-ruusu -juoma
Kuinka usein sitä tulee mieleen, että niin monia kukkia voi sydä? Tai että miksi niitä edes kannattaisi syödä? Kukat ovat silmänruokaa! Ja ehkä jotakin joskus johonkin teeaineeksi...

Mutta kyllä! Sen lisäksi, että kukat ovat niin kauniita, ne ovat myös marjoihin verrattavia terveystuotteita. Heti kertaan perusasiat: vain puhtaita ja luonnonmukaisia (jalostamattomia) kukkia lautaselle tai lasiin! Puutarhaliikkeiden ja kukkakauppojen rehuja ei kannata suuhunsa panna!

Illan aikana sain monia elämyksiä - ja yllätyksiä. Onko oikeasti niin, että maitohorsmaa ja mesiangervoa voi syödä? Mesiangervojäätelön ohje jäi kutkuttamaan mieltä. Maitohorsmasimasta voin kuvitella upean värin - mutta mikähän sen maku mahtaa olla? Heinäkuuhun asti on sitä tietoa nyt odoteltava...

Kesästä tulee kiireinen! Marja kertoikin, että kukkaruokailijalla ja hortoilijalla, eli villivihannesten kerääjällä, alkaa hektinen elämä heti kun ensimmäiset versot nousevat keväällä.  On niin paljon maisteltavaa ja tuoksuteltavaa! Uusia maku-, näkö- ja hajukokemuksia voi metsästää pitkälle syksyyn. Mikä ihana näkökulma luontoon! Jotenkin sitä on ollut ihan puusilmä tälle asialle? Olen antanut pelotella itseni varoituksilla myrkkykasveista ja ympäristömyrkyistä siihen pisteeseen, ettei ole edes tullut mieleen maistella mitään mitä ei marketin laarista löydy. Ihan niinkuin se olisi yhtään puhtaanpaa.

Varovaisuutta ja tervettä järkeä - tietenkin. Kukkaruuassa yksi hieno juttu onkin, ettei siinä pelata määrällä. Kasveja kerätään luontoa kunnioittaen. Kyse ei ole mistään tehomaataloudesta. Muutamillakin kukinnoilla saa jo kukkaistaikaa ateriaansa. Lista syötävistä kukista on pitkä - ja ihmeellistä oli havaita kuinka montaa niistä kasvaakin jo omalla pihalla tai tuossa takamettässä...

Voikukkasiirappia ja ruususokeria

Herkkuhampaalle uusia makuja!

Fenkoli-kaneli-ruusu -yrttijuoma hurmasi tuoksullaan. Ja se oli myös kaunista katsottavaa! Makuun antoi lempeän sävyn ruususokeri. - Eli luomusokeriin oli sekoitettu huhmareessa murskattuja ruusun terälehtiä. Voi mikä kesän tuoksu nousi sokeripurkista! Enpäs hävitä kurttulehtiruusujani minnekkään! Tahtoo tehdä tällaista itsekin!

Äijälän kaapista löytyi purkillinen voikukkasiirappia, kultaista ja paksua. Mieleen tulivat heti lainehtivat voikukkapellot! Mikä ihana kasvi! Sen sijaan että myrkyttää kasvin, sen voisi vaikka kerätä! Talon emäntä Eeva-Liisa Reuter muisteli, että eräskin koululuokka kartutti joskus luokkaretkikassaansa voikukkasiirapilla - ja samalla putsasi koko pihan voikukista. Sitten kestikin ainakin viikon ennen kuin piha loisti jälleen keltaisena... Hän muisteli ohjetta tähän tapaan:
Kerää kattilallinen voikukan kukintoja (vain keltaiset osat käytetään). Lisää vettä, niin että kaikki kukat peittyvät. Anna liota yön yli. Siivilöi. Kiehuta voikukkavettä ja sokeria pitkään ja hartaasti hiljaisella tulella, niin, että vesi haihtuu ja seoksesta tulee siirappimainen. Purkita.
Tällä mukavan väljällä ohjeella siirappiin tulee mukaan paahdetun sokerin maku. Guuglailin hiukan ja löysin toisenlaisiakin ohjeita. Esimerkiksi tämän. Tästä ohjeesta sai osviittaa määristä vähän tarkemmin: kahteen desiin voikukkavettä sekoitetaan 450g sokeria...

Joka tapauksessa... kunhan voikukat taas tulevat... niin olen valmiina! (Ja koitan puhua sukulaismiehenkin pitämään rounduppinsa piilossa, jotta satoa saisi siitäkin pihasta...)


Illan aikana löysin yhteyden siihen kahdenkymmen vuoden takaiseen nuoreen naiseen, joka olin... Silloin oli aika jolloin kasvien kerääminen ja etenkin niiden lääkinnälliset käyttötarkoitukset olivat ihan arkea... Olipa hassu tunne, kun jotkut ammoin kadonneeksi luulemani asiat vaan pulpahtelivatkin äkkiä taas mieleen.

Ehkäpä osallistun Äijän tämän kevään muillekin kursseille... Ne löytyvät täältä.

Marja ruusunterälehtiä pussittamassa.
Vaikka väri on lehdistä kadonnut
- on aromi mahtava!

Loppuilta menikin sitten Hyötykasviyhdistyksen siemenluetteloa tutkiessa.  Orvokkeja ja samettikukkaa nyt ainakin... krasseja ja kehäkukkaa löytyy omasta takaakin. Kyllä näistä vielä mainio kattaus saadaan aikaan! Ja kun kasvatus käy vielä mainiosti omassa bokashimullassakin...


Kurtturuusu voi olla maalarin innoittaja
-ulkoisesti ja sisäisesti...

Listaa syötävistä kukista, joita taidan löytää omasta puutarhastani ja kokeilla ensi kesänä:

  • ahkeraliisa
  • ahomansikka
  • akileijat
  • apilat
  • auringonkukka
  • kurjenpolvet
  • kurkkuyrtti
  • kurpitsat
  • kuunliljat
  • kärsimyskukka
  • leskenlehti
  • liljat
  • luumu
  • maitohorsma
  • mintut
  • niittynätkelmä
  • ohdakkeet
  • orvokit
  • pelargonia
  • pionit
  • ruiskaunokki
  • ruusut
  • ruusupapu
  • samettikukat
  • siankärsämö
  • sireeni
  • tulppaani
  • vuorikaunokki
  • väinönputki
HUH! Kiireinen kesä tiedossa, jos näitä kaikkia kerää ja maistaa... ihanaa! Unelmointi- ja lukukirjaksi pitää nyt jo käydä lainaamassa Anne Paalon kirja 'Kukkaruokaa'.

Kommentit

  1. Innostavaa luettavaa tämä!

    Terveisin Maarit

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mitä ajattelit tästä?