Sitkeä kuin sitruunakeksi

Domestic Goddess plays chewy lemon biscuits!

Onkohan muissa perheissä sellaisia perheenjäseniä, joilla on fiksaatio siitä, että kahvin kanssa pitää olla jotain herkkua? Aina. Että päiväkaffet juuaan ja siinä ohessa jotakin pientä syyään... No, tässä talossa tätä fiksaatiota on oikein ylenpalttisesti. Tapa on niin sitkeässä, että sekä vyö, että vyötärö ovat kadonneet. (Mutta siihenhän on tulossa muutos... aion etsiä sen vyön vielä).

Itsetehdyissä kekseissä tietää mitä saa... (reilusti voita, sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja)... jos kerran ruokapöydässä syödään pelkät protskut, niin kahvipöydän hiilarien tarttis olla edes jotenkin kunnollisia. Tai jos ei sitten sitä, niin keksien teko voi sitten olla edes yhteisöllistä toimintaa... Tai sitten jätetään selittelyt ja siirrytään näihin kekseihin... sillä nämä keksit ovat hyviä. Pikkasen sitkeitä ja sitruunaisia. Tuoreina aivan huumaavia... (muunlaisia meillä ei tosin ole koskaan ollutkaan).

Piti olla ihana kuva kulhosta kukkuroillaan keksejä.
No, kuvaaja myöhästyi...

Taikina, joka paranee vanhetessaan

'En oo ennen syönyt sitruunakeksiä, joka oikeasti maistuu sitruunalle' tuomaroi esikoisen ystävä, 12-vuotias Niko, joka on siis nuori ruokabloggaaja. Kiitos! Niko saikin maistiaiset kun kolmatta satsia samasta taikinasta paistettiin. Taikina oli siis pyöräytetty sunnuntaina, mutta keskiviikon kekseissä maut olivat tasaantuneet mainioimmin ja sitruunan kirpeä raikkaus jäi mukavana jälkimakuna vielä pitkän tovin verran muistuttamaan kekseistä - vaikka kulho olikin jo taas tyhjä...

Sitkeät sitruunakeksit

(n. 4 pellillistä, riippuu ihan keksien koosta ja kaikesta sen sellaisesta) (Ohje on löytynyt Lunni leipoo -blogista, joka puolestaan oli löytänyt sen Patent & Pantry -blogista...). Taikina voi vaikuttaa isolta, mutte tee toki - kaikkea ei tarvitse, eikä kannata leipoa kerralla... ensimmäiseksi: uuni päälle: 175° (paistoaika 8-10 min).

• 250 g voita
• 4 dl sokeria
• vaahdota pehmeä voi ja sokeri
• 1 muna
• lisää muna vaahtoon ja jatka vatkausta
• (1/2 tl vaniljauutetta) - tai vaniljasokeria 2-3 tl)
• 1 (luomu)sitruunan kuori raastettuna
• 4 rkl sitruunan mehua... tai enemmän....
• lisää vaahtoon ja jatka sekoittamista
• 7 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinsoodaa
• 1/2 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl suolaa
• sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja lisää sitten voivaahtoon. Jos taikinasta tulee liian tiukkaa vatkaimellesi, niin lisää pikku tilkka tai loraus vettä sekaan.

Leipominen oli kätevää lapsityövoimalla, teelusikkanöttöselliset taikinaa pyöräyteltiin palloiksi ja painettiin sormella hiukan lyttyyn. Keksit kohosivat ja levisivät hiukan uunissa, niin ettei ihan rinta rinnan niitä kannata laittaa.

• Keksiset voi pyöräyttää vielä sokerissa (laita kuppiin sokeria noi puoli desiä ja pyöräytä taikinapallo siinä) ennen paistoa, mutta ensimmäisen testauksen jälkeen ei toteutettu sitä enää, oli niin makoisaa muutenkin - mutta jos mukavaa sokerikuorta kaipaa, niin kannattaa kokeilla. 
• Tuli mieleen, että joskus voisi kokeilla lisätä taikinaan hiukkasen inkivääriä... tai pinnalle kanelia... tai...)

Paistetaan siis 8-10 minuuttia (175°), kullankeltaisiksi, miun maun mukkaan reunat saa hiukan ruskettua, ihan pikkasen vaan... en ole koskaan oikein innostunut liian kalpeista leivonnaisista.... Mutta kukin tyylillään. Tässä on raaka-ainetta, että voi kokeilla tykkääkö paksummasta ja sitkammasta vaiko ohkasemmasta ja rapsakammasta....

Maltetaan kumminkin odottaa hetki ennen nauttimista. Kaikki menee heti. Ole siis paikalla, tai jäät ilman.

Neljä lasta leipomassa,
 kahdeksan kättä ja
takuuvarmasti 40 sormea
taikinassa, ja taikinaa suussa...

Aikuiskikka

Valistunut aikuiskikka oli laittaa lopputaikina elmukelmuun, muotoilla siitä siinä pitkulainen pötkö ja tuikata se jääkaappiin. Seuraavana päivänä uuni vaan päälle, taikina pehmenemään ja pellille viipalaoidaan sievästi tasapaksut keksiviipaleet. Samalla vaivalla lämpenee keittiö ja saadaan suut makeiksi perheen päiväkafferituaalissa.