Bokashipäiväkirjani, osa 6: Pilkkomisen ihme

Rakas päiväkirja!

Tänään olen todella, todella vakuuttunut siitä, että pilkkominen kannattaa. Nyt puhun siis bokashista ja keittiöjätteestä, jälleen kerran.

Varsinainen HUIKEA 40 sekunnin video alempana...


Laiskana emäntänä olen ajatellut, että kyllä ne isommatkin palaset sitten aikanaan maatuvat. Ja - kyllä, varmasti näinkin - mutta jos haluaa että prosessi on oikeasti nopea, kannattaa ihan aikuisten oikeesti kiinnittää pieni hetki huomiota niihin bokashiämpäriin kipattaviin kuoriin yms.

Mikähän siinä on, että heti kun luokittelee jonkin naatin tai unohtuneen avokadon jätteeksi - se muuttuu samalla hetkellä ällöttäväksi??? Niin ällöttäväksi, ettei siihen halua enää koskea - vaan päästä siitä mahdollisimman nopeasti eroon. Ts. saada se pois silmistä. Mahdollisimman nopeasti. Ilman vaivaa.

Heti... tai melkein heti...

Tähän yhtälöön on ollut hiukan haastavaa liittää innostus pilkkomiseen. Lääkkeeksi olen siis keksinyt, että pilkon heti. Tai sitten melkein heti... tai huomenna, kun on parempi hetki...


Niin, että veitsi kauniiseen käteen!


Pilkkomisen varsinainen ihmehän paljastuu sitten vasta bokashin 'multatehdas' -vaiheessa.

Nyt sydäntalvella, kun lavakaulukset ovat vielä kunnon hangen alla, olen kokeillut tätä 'multahommaa' täällä kotona (kts. 5.luku). Ja vaihtelevalla menestyksellä, täytyy sanoa. Useimmin olen kuitenkin onnistunut mainiosti. Välillä on sitten ollut liian kuivaa, välillä liian kosteaa. En ole aina ihan tajunnut mikä milloinkin on ollut SE JUTTU, joka on kääntänyt prosessin suuntaan tai toiseen. Mahdollisuuksiahan on monia... Tutkimukset siis jatkuvat.

Koolla on väliä

Mutta sen olen tajunnut todella hyvin, että tässä asiassa koolla on väliä. Multaprosessi menee (tai on mennyt ainakin minulla) varmemmin mönkään, jos joukossa on kokonaisia sipuleita, puolikkaita leipiä etc. Sitäpaitsi, fermentoituneen bokashin sekoittaminen multaan käy jotenkin sisäsiistimmin, kun kaikki tavara siellä ämpärissä on pilkottu jotakuinkin tasakokoiseksi. Voisin kuvitella, että fermentoituminenkin on tehokkaampaa kun jätteet ovat pieninä palasina - mikrobit pääsevät tekemään työtään joka suunnasta... Tietysti suuri merkitys on bokashiin sekoitettavalla valmiilla mullalla... sitä ei saa olla liian vähän...

Multatehdasta käynnistelemässä,
hyvin sekoitettu on puoleksi tehty!

Nyt minulla siis on multaantumassa jo sievää, entistä paremmin pilkottua matskua. Odotukset korkealla, jälleen kerran.
Kun tämä satsi on seissyt isännän verstaan nurkassa parisen viikkoa, käyn taas kurkkaamassa mitä siellä on tapahtunut. Oletusarvo on siis, ettei siellä olisi enää mitään tunnistettavaa... siis muuta kuin multaa, tietenkin.

Tai ehkä menen sittenkin kurkkimaan jo ylihuomenna. Vähän niinkuin fiilistelemään vaan. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin lämpötila multatehdas -saaveissa on siihen mennessä noussut reilusti kädenlämpöiseksi. (Joo, työnnän käteni rohkeati vaan sinne saaviin lämpömittariksi... vaikka ällöttääkin ;)) Se taitaa tarkoittaa sitä, että jotakin tapahtuu. Miksi sitä voisi kutsua? Onko se pienimuotoista palamista? Tätä sietäisi taas tutkia lähemmin, jotta ymmärtäisi...


Pilalliset pihalle!

Hirveästi ymmärtämystä en ole jakanut epäonnistujille. Siis epäonnisille bokashiprosesseilleni. Yhden satsin kanssa kävi siis niin, että hyvin alkanut multaprosessi jotenkin hyytyi ja ämpäreissä jäljellä olevat isot kappaleet mystillisesti ikäänkuin muumioituivat??? Homehtuivat ja kuivuivat samanaikaisesti... ja hajukin oli hiukan ikävä. 

Mikä ratkaisuksi? Äkkiä pihalle! Kuka sellaisia homeitiöitä haluaa nenässään pyöritellä? Ei kukaan - ulkona homma tasaantuu pakkasista huolimatta. Ja aika hoitaa.

Kannettiin kätevän miehen kanssa yksi tyhjä maapallokompostori keskelle pihaa. Hiukan haketta pohjalle ja sitten vaan ämpärit tyhjäksi sinne. Siellähän ne odottavat kevättä. Ajattelin jatkossakin tyhjätä valmiinpuoleisen bokashimullan sinne. Ja kunhan säät lämpenee, niin sinnehän voi sitten tyhjentää bokashimäpäritkin ja sekoittaa siellä olevan mullan kanssa - siis ennenkuin päästään oikein maahan kaivelemaan. Sillä sehän se aina olisi helpoin ja paras paikka muuttaa bokashi mullaksi. Ainakin tällaisen laiskurin mielestä.




Bokashiämpärit oli muuten kätevä pestä lumella!
Vink, vink!

Mullaksi muuttumista odotellessa voi lukea vaikka tämän päivän (27.2.2016)  Länsi-Uusimaa lehden artikkelin bokashista. PS. Otsikko on aika hard-corea, mutta asia itsessään on kyllä ihan non-hörhö -osastoa... ;)





Kommentit