Jos on lohturuokaa on lohtukirjojakin. Joitakin, jotka nostavat arjen yläpuolelle,. Jotakin, että tuntee tulevansa myös hengessä kohotetuksi. Ei siis 'pelkkää viihdettä' - joka sekin on toisinaan ihan paikallaan. Mutta ei nyt.
Minulla on ollut matkassa joitakin lohtukirjoja yli puoli elämää. Ne ovat ihanaa, ihanaa ravintoa aina sillointällöin jollakin tavalla rääkätylle sielulle ja ruumiille. Käpertyminen sänkyyn tai sohvan nurkkaan, peittoon kääriytyneenä. Kirja mukaan ... ensimmäiset rivit ja tarina vie mennessään.
Toimii aika pitkälle myös särkylääkkeenä. On kokeiltu ja hyväksi havaittu. Paitsi hammassäryssä. |
| Onnistuneen illan ainekset. |
”Fantasia ei ole vain velhoja ja hassuja sauvoja. Se on maailman näkemistä uusista näkökulmista” (Terry Prachett)
Nyt kun selkääni koristaa 'kroatialainen vetoketju' selkäleikkauksen perästä, palaan taas vanhan lohdunantajan luokse: Kaivelen kirjahyllyistä esiin kaikki Ursula K Le Guinin fantasiakirjat. Tai UKL:n - kuten fanipiireissä kutsutaan. Ja nyt täytyy tunnustaa. Olen harras ihailija.
Aloita Ursula K. Le Guinista
Niille, jotka viittaavat kintaalla fantasiakirjallisuudelle, sanon: Ottakaa ja lukekaa UKL:a. Sieltä löytyy paitsi hyvä tarina, niin myös kaikki tarvittava elämänviisaus... tai no, ainakin sen kanssa selviää jo tosi pitkälle.Niin kuin mikä tahansa kirjallisuus, ei fantasia tai scifikään ole kovinkaan kummoista, ellei sillä ole jotakin universaalia kerrottavana, jotain sellaista annettavana, jonka kautta voin oppia itsestäni, ihmisyydestä ja elämästä yleensä. Fantasia, tai satu, tarjoaa tähän oivallisen muodon. Koko maailma voidaan muokata tukemaan tarinaa - ja tarina on tärkein.
Valitettavasti joissakin, fantasia- ja etenkin scifikirjoissa siihen luodun maailman ja hahmojen omituisuus tekee tarinan seuraamisesta vaikean tai koko tarinasta aivan toisarvoisen. Mutta olen viime vuosina lukenut järjestelmällisesti nuortenosaston scifi ja fantasia hyllyjä läpi - ja löytänyt monta helmeä. Harmi kun en ole pitänyt niistä kirjaa... Mutta Ursulan voittanutta ei ole.
"It can mean infinitely more than any message
Tarinankerronnantaito ja tahto elää etenkin Maameren tarinoissa, alunperin kolmiosaiseksi kaavailtu kirjasarja on laajentunut vuosikymmenien kuluessa kuusiosaiseksi. Ja vieläkin voin kuvitella Maamerellä olevan kertomisen arvoisa tarinoita. Le Guinin kertomuksissa viehättää niiden syvällinen inhimillisyys. Tarinan rytmi on rauhallinen, siinä ehtii elää mukana. Olen aina löytänyt juuri senhetkiseen elämäntilanteeseeni jonkun sopivan elämänohjeen, 'sanoman'.Le Guin itse kuittaa itse kysymykset sanomasta kirjoissaan hiukan kärsimättömän oloisesti, tässä ote hänen verkkosivuiltaan:
http://www.ursulakleguin.com/MessageAboutMessages.html
And so kids ask me, in all good faith, “When you have your message, how do you make up a story to fit it?” All I can answer is, “It doesn’t work that way! I’m not an answering machine — I don’t have a message for you! What I have for you is a story.”Olen ihan messissä! Juurikin näin!
What you get out of that story, in the way of understanding or perception or emotion, is partly up to me — because, of course, the story is passionately meaningful to me (even if I only find out what it’s about after I’ve told it). But it’s also up to you, the reader. Reading is a passionate act. If you read a story not just with your head, but also with your body and feelings and soul, the way you dance or listen to music, then it becomes your story. And it can mean infinitely more than any message. It can offer beauty. It can take you through pain. It can signify freedom. And it can mean something different every time you reread it.
Maameren tarinat
Maameren tarinoissa sen kolmas osa - Kaukaisin ranta - puhutteli minua tällä lukukerralla eniten. Se on paitsi yksi arkkimaagi Gedin seikkailuista, niin myös nuoren prinssi Arrenin kasvukertomus. Tarinassa kokeneen velhon ja nuoren prinssin välisissä keskusteluissa jaetaan elämänohjeita hyvinkin suoraan. Ne puhuttelivat minua parikymppisenä ja ne puhuttelevat minua nyt. Nyt vain katson asioita hiukan eri perspektiivistä. Kun vajaa parikymppisenä vielä loin uutterasti itselleen ihanteita, niin nyt enemmänkin huokaisen, että noinahan se on. Näinä viikkoina vielä ehkä hieman tavallista raskassoutuisemmin.'Yritä valita tarkkaan, sitten kun suurten päätösten aika koittaa, Arren. Kun minä olin nuori sain valita elämäni olemisen ja tekemisen väliltä. Ja loikkasin tavoittelemaan jälkimmäistä kuin lohi perhoa. Mutta jokainen teko jonka teet, jokainen siirto sitoo itseensä ja seurauksiinsa ja pakottaa sinut toimimaan yhä uudestaan ja uudestaan. Hyvin harvoin saat hengähdystauon, raon kahden työn välillä, jolloin voit pysähtyä tai yksinkertaisesti vain olla. Tai mietti kuka loppujen lopuksi olet.'
Animaation vaikutus lukukokemukseen
Ged, Tenar, Lebannen, Kalessin ja Therru olivat kuin vanhoja tuttuja, jotka tapasi uudelleen pitkästä aikaa. Lukukokemus kuitenkin yllätti. Olin tietenkin nähnyt tässä välissä Goro Miyazakin animaation Maameren tarinoista. Elokuva yhdistelee aineksia, tunnelmia ja henkilöitä sieltä täältä, ja tekee ihan uudenlaisen keitoksen. En osaa arvioida filmiä erikseen - mutta niiden mutaveijareiden käyttäminen oli kyllä pettymys... jippohan oli jo Goron isän elokuvassa Liikkuva Linna.Löysin vanhan Episodin arvostelun - melko samoilla linjoilla mennään. Vaikka tosin ilman kirjan lukukokemusta olisin ehkä pitänyt filmistä enemmän.
 |
| Älä luule tietäväsi Maamerestä kaikkea nähtyäsi tämän. Lukukokemus on jotain ihan muuta |
Kyllä kuitenkin hieman harmittaa ettei tarinasta saatu alkuteokselle uskollisempaa teosta aikaan... Mutta toisaalta. Tarina on kirjassa. Ja kirjan lempeä rytmi on hyvä. Vaikka piti minun taaskin muutamassa kohdassa sulkea koko kirja ja tehdä hetki jotain muuta... että jännitys pääsi tasaantumaan.
Kieli kertojana
Koko Maameri -sarja on lempeä, kuvastoltaan ja kieleltään rikas, helposti lähestyttävä ja lumoava... Hahmot ovat tarpeeksi moniulotteisia, jotta heitä oppii rakastamaan. Tarinan sävy on aika vakava, mutta hyvällä tavalla. On Kaukaismmassa rannassakin sentään yksi vitsi. Sitä valmistellaan melkein puoli kirjaa. Siinä Arren kertoo vähäpuheiselle velholle vanhan tarinan kotiseudultaan. Juttu vetää melken vertoja TSH*:n vitsille, jossa Merri ja Pippin ovat Rautapihassa vastaanottamassa vanhoja ystäviään. Jep. Vitsikirjat sitten erikseen.Se, että Maameren tarinat ovat niin miellyttäviä lukea johtuu myös upeasta suomennoksesta. Kristiina Rikman on tehnyt, kuten aina, mahtavaa työtä. Muutamaan otteeseen, kun suomennos on niin elävä ja sujuva, pysähdyin miettimään, että voiko tätä asiaa ilmaista alkukielellä lainkaan näin mehukkasti, soljuvasti ja tarkoituksenmukaisesti. No, enpä ole lukenut liiemmin UKL:a englanniksi, vielä. Pitänee korjata asia.
 |
Ursula K. Le Guin Photo credit: Copyright © by Marian Wood Kolisch |
Le Guin on tuottelias kirjoittaja. Bibliografia on pitkä, palkintolistat myös. Hän kirjoittaa ja esiintyy edelleen aktiiviseti - 86 vuoden iässä. Blogiaan hän päivitti viimeksi eilen. En voi kuin ihailla ihmistä, jonka kautta uskomattoman kauniit ja viisaat tarinat virtaavat maailmaan.
_________________________________________________
* Taru Sormusten Herrasta (J.R.R. Tolkien)
Aarreaitta:
http://www.ursulakleguin.com/UKL_info.html
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä ajattelit tästä?