Auringonkukka avautuu


Sellainen melko pieni juttu. Auringonkukan siemen. Koko talvi niitä laitettiin lintulaudalle hengenpitimiksi pikkulinnuille.

Keväällä menin kauppaan ja ostin kukkien siemeniä. Auringonkukkienkin. Kahdenlaisien.

Ne pitkät ja komeat jäivä hennoilksi hiippanoiksi. Mutta ne lyhyet ovat tomeria ja tanakoita. Ja nyt näyttää että niihin olisi oikein kukat tulossa.

Seuraan tapahtumien kehittymistä.
Häikäistyneenä ja ärsyyntyneenä.

Häikäistyn rytmistä. Katsokaa nyt! Se tempaa mukaansa! 

Ärsyynnyn epäauringonkukkamaisesta käytöksestä. Joillakin kukillani on selvästi itsetunto-ongelma. Tai itsetuntemusongelma. Tai mielenosoitus! Eikö ollut puhe että käännytään sinne aurinkoon päin?? TÄH? Ei seinää kohti!

Minulla on murjottavia auringonkukkia.
Mutta niillä on hyvä rytmitaju.

Ja nyt kuvia:













Mutta voihan murjotus!

Note to self: Ainakaan auringonkukat eivät ota opikseen motkotuksesta, kehotuksista eikä edes houkuttelusta. Sinne vaan seinää päin kahtellaan... satoi tai paistoi...




Lopuksi


Tässä vielä Herra Hiippana.
Hänestä piti tulla semmoinen jätti... mutta minkäs teet.
Ei aina onnistu. Koitetaan ensi kesänä jälleen uudelleen.
Jättien ja nättien kanssa. Kyllä joku niistä vielä aurinkoa kohti kurkottaa.








Kommentit