Se oli ja on juhlapäivä!
Kesällä tuli täyteen vuosi blogashia! Siis bloggausta ja bokashia. Sinä aikana oli fermentoitu n. 30 ämpärillistä biojätettä -joista puolestaan oli syntynyt noin 300 litraa mahtavaa bokashimultaa. Kirjoitettu 64 blogitekstiä, joista suoranaisesti bokashista viitisentoista. Tekstit olivat löytäneet lukijoita - 13 000 lukukertaa oli mennyt rikki. Eli on näitä juttuja lukenut joku muukin kuin vain oma äitini kavereineen. Bokashiaiheiset jutut ovat olleet suosituimpia.
Nyt ämpärillisiä on fermentoitu reilut kymmenen lisää ja lukijamääräkin kolkuttelee 18 tuhatta. Ja juuri äsken on tapahtunut yksi siisteimmistä jutuista bokashielämääni liittyen, siitä jälleen juhlapäivä:
Sosiologia-lehti ilmestyi.
Viime keväänä sain jännittävän yhteydenoton. Nuorempi tutkija, YTM Veera Kinnunen Lapin yliopistosta kertoi kirjoittavansa artikkelia eettisestä materialismista ja kysyi saisiko käyttää tätä blogia esimerkkiaineistona. Hooo! Wau! No mutta ilman muuta! Suuri kunnia!
Ja nyt se artikkeli siis viimeinkin ilmestyi perinteikkäässä ja arvokkaassa Westermarck-seuran Sosiologia-lehdessä. Kinnunen kirjoittaa elämän jakamisesta jätteen, eli aineellisen ylimäärän kanssa. Artikkeli on samaan aikaan akateemista tieteellistä diskurssia kunnoittava, mutta myös ihastuttavan runollinen ja viisas. Siis sydämenviisas. Itselleni on ollut hykerryttävää lukea kuinka hiukan kieli poskessa tempaistut juttuni ja akateeminen teksti lyövät kättä. Kinnunen saa minut vaikuttamaan fiksummalta kuin olenkaan. Jutussa laajennetaan mukavasti normitiedeartikkelien sanastoa.
Kinnusen artikkeli on itseasiassa myös loistavasti perusteltu bokashikompostoinnin esittely. Se, mihin minä olen tarvinnut useita postauksia, tiivistyy nyt osaksi yhtä artikkelia - ja on paljon ymmärrettävämpi. On mahtavaa ajatella yhdessä Kinnusen kanssa jätteen eläämää ja elämää jätteen kanssa. Tulee tunne, että hei, tässähän sitä on tehnyt lähes vain uteliaisuudesta ja tunteen ja innostuksen pohjalta syvällisesti merkityksellisiä valintoja.
Työn esittelyyn olisi voinut napata Kinnuselta muutaman lauseen:
Kiitos myös tämän blogin lukijoille (äidille erityisesti!). Juttu jatkuu taas jossain vaiheessa. Kysymyksiä, ideoita ja toiveita saa esittää... vastaan huutoon, jos siltä tuntuu.
T. Pia P
Kesällä tuli täyteen vuosi blogashia! Siis bloggausta ja bokashia. Sinä aikana oli fermentoitu n. 30 ämpärillistä biojätettä -joista puolestaan oli syntynyt noin 300 litraa mahtavaa bokashimultaa. Kirjoitettu 64 blogitekstiä, joista suoranaisesti bokashista viitisentoista. Tekstit olivat löytäneet lukijoita - 13 000 lukukertaa oli mennyt rikki. Eli on näitä juttuja lukenut joku muukin kuin vain oma äitini kavereineen. Bokashiaiheiset jutut ovat olleet suosituimpia.
Nyt ämpärillisiä on fermentoitu reilut kymmenen lisää ja lukijamääräkin kolkuttelee 18 tuhatta. Ja juuri äsken on tapahtunut yksi siisteimmistä jutuista bokashielämääni liittyen, siitä jälleen juhlapäivä:
Sosiologia-lehti ilmestyi.
 |
| Sosiologia-lehti. Numerossa on myös muita jännittäviä aiheita kuin bokashi... |
Viime keväänä sain jännittävän yhteydenoton. Nuorempi tutkija, YTM Veera Kinnunen Lapin yliopistosta kertoi kirjoittavansa artikkelia eettisestä materialismista ja kysyi saisiko käyttää tätä blogia esimerkkiaineistona. Hooo! Wau! No mutta ilman muuta! Suuri kunnia!
Ja nyt se artikkeli siis viimeinkin ilmestyi perinteikkäässä ja arvokkaassa Westermarck-seuran Sosiologia-lehdessä. Kinnunen kirjoittaa elämän jakamisesta jätteen, eli aineellisen ylimäärän kanssa. Artikkeli on samaan aikaan akateemista tieteellistä diskurssia kunnoittava, mutta myös ihastuttavan runollinen ja viisas. Siis sydämenviisas. Itselleni on ollut hykerryttävää lukea kuinka hiukan kieli poskessa tempaistut juttuni ja akateeminen teksti lyövät kättä. Kinnunen saa minut vaikuttamaan fiksummalta kuin olenkaan. Jutussa laajennetaan mukavasti normitiedeartikkelien sanastoa.
Kinnusen artikkeli on itseasiassa myös loistavasti perusteltu bokashikompostoinnin esittely. Se, mihin minä olen tarvinnut useita postauksia, tiivistyy nyt osaksi yhtä artikkelia - ja on paljon ymmärrettävämpi. On mahtavaa ajatella yhdessä Kinnusen kanssa jätteen eläämää ja elämää jätteen kanssa. Tulee tunne, että hei, tässähän sitä on tehnyt lähes vain uteliaisuudesta ja tunteen ja innostuksen pohjalta syvällisesti merkityksellisiä valintoja.
"Jätteiden hävittäminen on kuitenkin ollut kollektiivisesti jaettu illusio, sillä jäte ei häviä: se vain vaihtaa paikkaa ja muuttaa muotoaan.Tämä on ollut maailmatuskani ykkösaiheita. Viime elokuussa menin ystäväni kanssa ja yllytyksestä huutamaan huovuttamalla - KSL:n järjestämään käsityöaktivismin työpajaan. Yhdessä teimme kantaaottavan teoksen 'muovinen maailmanloppu', jossa villasta huovutetun maapallon sisältä tursuaa autenttista muovijätettä.
 |
| http://www.ksl.fi/huuda-huovuttamalla-nayttelykiertue-jyvaskylassa-25-10-10-11/ |
Työn esittelyyn olisi voinut napata Kinnuselta muutaman lauseen:
"...välinpitämättömyys materiaalisuutta kohtaan on vastuutonta. ...sopimuksemme esineiden kanssa ei sanoudu irti siinä vaiheessa kun esine lakkaa toimimasta tai tuottamasta iloa ja muuttuu "jätteeksi", vaan olemme vastuullisia myös aineelle, sille miten aine jatkaa kulkuaan maailmassa.
Niin totta. Emme voi elää ilman materiaa, mutta voimme elää materian kanssa toisin, kuten Kinnunen myöskin tekstissään toteaa. Viikolla pisti korvaan uutinen nuoresta naisesta, joka on panostanut elämässään siihen, ettei tuota jätettä. Lasipurkit laukussaan hän kulkee jossain päin Suomea - ja yhteen niistä hän kerää jätteet... kaikki jätteet kuukauden ajalta. (muihin ilmeisesti tuotteet, jättäen pakkausmateriaalin kauppaan?) Ajattelin tätä ahdistuneena viimeksi eilen kun survoin täpötäyteen roskapussiin muovikäärettä toisensa perästä. Joku järki tähän hommaan pitäisi saada. Pystyihän tunnettu hampurilaisketjukin luopumaan niistä ihme-avaruusmuovisista pikaruoka containereistaankin ja siirtymään paperiin jo ajat sitten. Miksi esimerkiksi kekseissä pitää olla kolminkertainen paketti?
"Todelliset vallankumoukset syntyvät arjen käytännöistä käsin", siteeraan Kinnunen Sarah Pinkiä. Olen aina haaveillut vallankumouksesta romanttisessa mielessä: liehuvia lippuja ja ylväänä barrikadilla seisomista. Nyt sitten julistetaankin että siellä se vallankumous on muhinut reilun vuoden verran minunkin keittiössäni. Voisiko se olla näin? Miten erilaiset käytännöt leviävät kansan keskuuteen? Etenkin silloin jos ei ole taustalla masiivista mainos/tiedotuskoneistoa viemässä asiaa eteenpäin? Voisiko bokashikompostointi oikeasti siirtyä jossain vaiheessa valtavirtaan? Itääkö tässä muutoksen siemen? Toivotaan niin! Ja toivottavasti Kinnunen jatkaa aiheen koluamista. Minua ainakin kiinnostaa miten tässä käy.
 |
| Sosiologia-lehden kuvitusta :) |
Sydämenasiani - yhteisöllisyyden - allegorian Kinnunen on hoksannut ja muotoillut kirjoitukseensa hienosti:
"Bokashi perustuukin monessa kohden erilaisten toimijoiden vastavuoroiseen anteliaisuuteen: Ensinnäkin Bokashaajat muodostavat yhteisöjä, jotka jakavat auliisti neuvoja ja kokemuksia toisilleen. Toiseksi onnistunut bokashi edellyttää ihmisten ja mikrobien välistä anteliaisuutta ja yhteistyötä. Viimeiseksi bokashisekoituksen maitohappobakteerit, hiivat ja fotosynteesibakteerit ”työskentelevät yhdessä ryhmänä, luoden systeemin joka perustuu keskinäiseen tukeen.Vuoden kuluessa on Facebookin Bokashi Suomi -ryhmässä keskusteltu bokashista - siihen liittyvistä iloista ja suruista ja muista asioista (ja bokashiinhan toki liittyy melkein kaikki...). Olen osallistunut keskusteluihin innolla, ilolla ja saanut sieltä monesti päivän parhaat naurut. Ryhmä ja erityisesti sen vetäjät Gita Thorstöm ja Linda Wirtanen ovat olleet mahtavia innoittajia niin kirjoittamiseen kuin bokashin tekemiseenkin. Kiitos teille kaikille! Ryhmä todellakin toimii kuin bokashiämpäri - sillä jaetaan auliisti omaa tietämystä toisille, opitaan toisten erheistä ja onnistumisista, ja tuloksena on onnellisia, toimeliaita ihmisiä ja ja tietysti muhevaa multaa...
"Bokashikompostointi tekee jätteestä hyväksytyn elävän olennon, jonka kanssa jaetaan arki ja joka kykenee jopa monenlaiseen kommunikaatioon meidän kanssamme. Syömättä jääneitä tähteitä ei hävitetä syyllisyydentuntoisesti vetämällä niitä vessanpöntöstä alas tai kiikuttamalla biojätepusseissa pihanperälle, vaan ne pilkotaan pieniksi, asetetaan bokashiämpäriin ja jäädään uteliaina odottamaan mitä tapahtuu. ... Bokashaajalle jäte lakkaa olemasta jotain, joka pitää sulkea pois arjesta ja kaikista aisteista.Tämä on taivahan tosi. Esimerkkinä voin kertoa perheeni muutosta tuossa kuun vaihteessa. MITÄ TAPAHTUI BOKASHILLE? No se otettiin mukaan, tietenkin. Kuka voisi jättää taakseen 'hyväksytyn elävän olennon, jonka kanssa jaetaan arki'??? Muuttokuormassa keikkui ainakin neljä täyttä ämpäriä hapatettua bokashia, epälukuinen määrä ämpäreitä, saaveja ja kiuluja, joihin oli lastattu multatehtaana toimivista kompostoreista 'omaa multaa' mukaan... First things first. Onneksi pitkäpinnainen aviomies ei muutakuin katsoi hiukan hitaasti ja jatkoi kantamista. Kysehän ei ollut enään mistään ylimäärästä vaan tuikitärkeästä ja tarpeellisesta. Meidän maasta.
Kiitos myös tämän blogin lukijoille (äidille erityisesti!). Juttu jatkuu taas jossain vaiheessa. Kysymyksiä, ideoita ja toiveita saa esittää... vastaan huutoon, jos siltä tuntuu.
T. Pia P
- Lainaukset Veera Kinnusen artikkeli Sosiologia-lehdessä on ilmestynyt myös lehden blogissa: http://www.sosiologia.fi/blog/2016/jakaisimmeko-elamamme-jatteen-kanssa-eettisen-materialismin-hahmottelua/
- Bokashi Suomi -ryhmä Facebookissa löytyy täältä: https://www.facebook.com/groups/827830627253608/
- Huuda huovuttamalla - käsityöaktivismikurssin näyttely Jyväskylässä: http://www.ksl.fi/huuda-huovuttamalla-nayttelykiertue-jyvaskylassa-25-10-10-11/
Näyttely kiertää myös muilla paikkakunnilla myöhemmin syksyllä 2016!
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä ajattelit tästä?