Kesä meni.
Blogin kirjoitteleminen on jäänyt, kännykän kameran kautta maailman tutkiminen on unohtunut, kompostiämpärikään ei ole enää elämäni keskipiste. Mitäääh??? Mitä mulle on tapahtunut?
Olen tullut kiusallisen tietoiseksi vasemmasta kädestäni.
Kassi on vaihtunut reppuun, koiran hihna oikeaan käteen. Ostoskärryynkin kosken vain oikealla kädellä. Polkupyöräilyä olen alkanut vältellä. Jotain uskonnollista höpinää? Ei! Vasemman käden pitää vaan saada liikkua vapaasti. Miksi? Jotta jokainen askel tulee tilastoitua! Siksi tietenkin!
Olen hankkinut itselleni aktiivisuusrannekkeen kirittäjäkseni. Ja sehän toimii! Olen ihan myyty. Tai itseasiassa... haikailen jo kalliimpaa ja teknisempää vehjettä... tarkempia tilastoja...
Valitsin päivittäiseksi aktiivisuustavoitteekseni sen pienimmän mahdollisen. Senkin saavuttaminen teettää yhä joka päivä työtä. Jos ei yhtään puuhastele, niin mun vauhdilla saa paarustaa hyvän matkaa yli 10 000 askelta, ennen kuin maali on saavutettu. Ja ne askelet ei tuu itsestään.
Elämäni on muuttunut. Päivittäin tulee tehtyä monia pieniä hyviä päätöksiä: Kierränpä tuota pikkuisen pidempää reittiä, koitan ottaa muutamia juoksuaskelia kokeeksi (juoksu tai hölkkä nopeuttaa päivän tavoitteen saavuttamista), lähdenpäs tästä vielä iltakävelylle...
Minä joka olen aina inhonnut kävelemistä olen löytänyt siitä intohimon. Nytkin on pakko keskeyttää tämä juttu... kun on päästävä kävelylle! Onneksi koirakaveri on aina valmis lähtöön!
Jaksan edelleen ihmetellä, että ranneke tosiaan toimii niin kuin lupaa: 'keskustelee' puhelimeni ja tietokoneeni kanssa, kertoo kuljetut askeleet (käsien heilumisen perusteella tosin), kulutetut kalorit, kellon ajan ja ilmoittaa saapuvista puheluista ja viesteistä tärähtämällä. Viimeisin oli kyllä aluksi mielestäni ihan tyhjänpäiväinen ominaisuus. Mutta kuinka kävi? Voin kertoa: Se se vasta siisti ominaisuus onkin!
Blogin kirjoitteleminen on jäänyt, kännykän kameran kautta maailman tutkiminen on unohtunut, kompostiämpärikään ei ole enää elämäni keskipiste. Mitäääh??? Mitä mulle on tapahtunut?
Olen tullut kiusallisen tietoiseksi vasemmasta kädestäni.
Kassi on vaihtunut reppuun, koiran hihna oikeaan käteen. Ostoskärryynkin kosken vain oikealla kädellä. Polkupyöräilyä olen alkanut vältellä. Jotain uskonnollista höpinää? Ei! Vasemman käden pitää vaan saada liikkua vapaasti. Miksi? Jotta jokainen askel tulee tilastoitua! Siksi tietenkin!
Olen hankkinut itselleni aktiivisuusrannekkeen kirittäjäkseni. Ja sehän toimii! Olen ihan myyty. Tai itseasiassa... haikailen jo kalliimpaa ja teknisempää vehjettä... tarkempia tilastoja...
Valitsin päivittäiseksi aktiivisuustavoitteekseni sen pienimmän mahdollisen. Senkin saavuttaminen teettää yhä joka päivä työtä. Jos ei yhtään puuhastele, niin mun vauhdilla saa paarustaa hyvän matkaa yli 10 000 askelta, ennen kuin maali on saavutettu. Ja ne askelet ei tuu itsestään.
Elämäni on muuttunut. Päivittäin tulee tehtyä monia pieniä hyviä päätöksiä: Kierränpä tuota pikkuisen pidempää reittiä, koitan ottaa muutamia juoksuaskelia kokeeksi (juoksu tai hölkkä nopeuttaa päivän tavoitteen saavuttamista), lähdenpäs tästä vielä iltakävelylle...
Minä joka olen aina inhonnut kävelemistä olen löytänyt siitä intohimon. Nytkin on pakko keskeyttää tämä juttu... kun on päästävä kävelylle! Onneksi koirakaveri on aina valmis lähtöön!
 |
| Normipäivä... tai siis vähän kyllä parempi. Huom. vain yksi passiivisuusleima :) |
Jaksan edelleen ihmetellä, että ranneke tosiaan toimii niin kuin lupaa: 'keskustelee' puhelimeni ja tietokoneeni kanssa, kertoo kuljetut askeleet (käsien heilumisen perusteella tosin), kulutetut kalorit, kellon ajan ja ilmoittaa saapuvista puheluista ja viesteistä tärähtämällä. Viimeisin oli kyllä aluksi mielestäni ihan tyhjänpäiväinen ominaisuus. Mutta kuinka kävi? Voin kertoa: Se se vasta siisti ominaisuus onkin!
Mitä HIITtiä???
Kaiken edellisen lisäksi olen alkanut lukea treenauskirjallisuutta tai semmoisia nettisivuja joissa annetaan kaikenmoisia ohjeita. Pohdiskelen sykettä ja huollan lihaksia... Lisäksi olen hankkinut virttyneiden verkkareiden tilalle sähäkät juoksupöksyt ja paidan ja... Niistä tulee jo niin hyvä mieli, että on mukava lähteä lenkille.
 |
| Sportie. |
Tällä hetkellä vallitsee HIIT -innostus. HIIT eli Helvetin Intensiivinen Intervalli Treenaus on vielä jonkun ulkopuolisen silmiin todella vaatimatonta. Vaikka vauhti ei ole kummoinen, niin minulle se on totta. Ranneke ei aina edes tunnista liikehdintää juoksuksi :) Kolmenkymmenen vuoden juoksemattomuus saattaa vaikuttaa askelluksen sulavuuteen. Intervalleissa on, no sanotaanko melko pitkät tauot. Sillä kun se pulssi nousee sinne maksimiin vaikka vaan hetkeksi, niin sepä pysyy siellä. Pitkään. Harjoitusta voisi kutsua myös TIIH -treeniksi, eli Todella Intensiivinen Intervalli Huohotus. Vaikka huomatakseen tauot huohotuksessa, täytyy olla erittäin harjaantunut korva...
Tavoitteena on että voisi nostaa päivittäistä aktiivisuustavoitetta kuukauden parin päästä. Jos sitä nousisi vaikka keskikastiin?
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä ajattelit tästä?