Multa on parasta huumetta

Kai se on todettava, että talvi meni jo.

Lämpö, sitten kun se tuli, oli huumaava. Samoin koivuallergia kaikilla asianosaisilla. Mutta ei minun siitä pitänyt... vaan ihan muista kevään riemuista bokashipuutarhassa!

Koko talven hillosin niitä fermentoituneita keittiöjätteitäni, joko miekkoseni verstaaseen piilotetussa multatehtaassa tai takapihan maapallokompostoreissa. Ja multaa syntyi. Oikeasti mustaa multaa! Ihanaa, hyvää tekevää bokashimultaa!

Siis näin hyvää:

Pihan kevätsiivouksen yhteydessä rakas mieheni oli kipannut kaikki lintulaudalta varisseet siemenet toiseen multatehtaaseeni. En ollut edes huomannut kun oli käynyt tuikkaamassa sekaan seuraavaa bokashisatsia, hämmennellyt vaan.

Kyllä sitten yllätyin kun seuraavaa bokashiämpäriä menin tyhjentämään... Harvemmin sitä saa hää- ja äitienpäiväkukat samassa kimpussa ja vielä itse kasvatettuna...





No nyt olisi ollut niitä auringonkukan versoja vaikka kuinka... vaikka aika honteloita ja olmin värisiä kyllä...  Tämä kokeilu todisti kaksi asiaa: Mieheni on piilohortonomi ja tuore bokashimulta ei ole liian vahvaa ainakaan auringonkukille.

Viikko säiden armoilla antoi pelastuneille versoille jo paljon väriä. Yllättävän moni taimi selvisi ympäristön muutoksesta, kostean lämpimästä komposti-ilmastosta kylmiin kevätöihin (sillä helteethän loppuivat juuri kun tämä löytö tehtiin).





Talven multa on nyt kultaa

Nyt on siis se ihana aika vuodesta kun tyhjennellään multatehtaita, tehdään erilaisia multasekoituksia uusia istutuksia varten, täytellään kaikki mahdolliset potit ja kipot, saavit ja laarit muhevalla mullalla. Esikasvatetut taimet odottelevat vielä vankistumistaan ja luulen, että taimimyymälöissä on odottamassa vielä monta ihanaa yllätystä tähän kotiin pääsemistä...

Vaikka siinä suhteessa olen nyt asettanut itselleni tiukan budjetin. Koitan pitää itseni ruodussa ja olla hullaantumatta... Jonkinlainen horta-hyperventilaatio iskee kuitenkin aina taimiosastoilla. Kaikki on niin ihanii!!!  Jos edes jotain pientä? 

Olen viettänyt jo monen monta onnellista tuntia omassa puuhamaassani, pienessä seinänkylkikasvihuoneessani kylväen, koulien, istuttaen ja istuskellen. Jo mullan tuoksu tekee onnelliseksi. Ja miksei tekisi? Kertoohan ihan viralliseksi luokiteltava tutkimustietokin ja monet artikkelitkin samaa.

Bokashipuutarhuri on erityisen onnellinen puutarhuri. Hän on niin innoissaan mullasta ja jatkuvasti hypistelemässä sitä... ja pakostahan siinä Mycobacterium vaccae, luonnon oma onnellisuushormoni, tarttuu, kynsien alle nyt ainakin.

Multa on parasta huumetta!


Pian puuhamaa. Vielä tyhjät potit odttamassa...


Tässä ihan hauska video siitä miksi puutarhanhoito tekee onnelliseksi...


Kommentit