Ensimmäisen adventin tienoilla alkaa se ihana aika vuodesta, jolloin talossa on aina jotakin herkkua. Ja kaikista herkuista herkuinta etenkin. Silloin alkaa meidän perheen viralliset taatelikakkuviikot. Jos hyvin käy, niin ne jatkuvat tuonne loppiaiseen asti. Sitten sitä laatua on saatu tarpeeksi vähäksi aikaa...
Heti ensimmäisten joululaulujen kajahtaessa on pakkao tehdä kaikkea kaivattua. Pipareita ja tähtitorttuja tempaistaan ja innovoidaan uusiin muotoihin. Mutta taatelikakku on taatelikakku ja sitä ei pidä muuttaman... vai pitäisikö?
Tutkimusmatka taatelikakkujen resepteihin paljastaa kaksi perustavanlaatuista eroa tekotavoissa. Tai on tietty useampikin, raisuin ratkaisu oli tehdä taatelikakku kokonaan ilman sokeria ja jauhoja... Mutta perusjako on, että toisissa ohjeissa sokeri kiehautetaan yhdessä taatelien kanssa, kun taas toisissa sokeri vaahdotetaan yhdessä munien kanssa. Ja on niitäkin joissa ei vaahdoteta mitään, mutta eipä niistä enempää. Miten sokerin käsittely vaikuttaa kakkujen koostumukseen??? vai vaikuttaako mitenkään?
Olen aina ennen tehnyt, muistaakseni, kiehauttamalla myös sokerin. Silloin kakusta tulee tuhti... enkä ole muistaakseni mitään naitotuotteita niihin tuupannut. No nyt päätän kokeilla tätä toista tapaa, etenkin kun liian hyvää -blogissa oleva ohje on jo luettuna ihan liian hyvä...
MEHEVÄ TAATELIKAKKU (Liian hyvää -blogista) (SULUISSA OMAT NTS:T)
...no nyt olen tehnyt ohjeen mukaan jo kolme kertaa. Tai noin. Ensimmäisellä kerralla en lukenut ohjetta kunnolla ja kakku kärähti. Mutta tuli se silti syötyä. Ei ollut liian pahaa. Toisenkin kerran paistossa oli ongelmia ja kakku oli hiukan kärähtäneen makuinen päältä. Mutta se tuli syötyä, jopa edellistä nopeammin. Nyt on kolmas kakku jäähtymässä. En ole vielä tohtinut maistaa.
Yksinkertaistin ohjetta tässä matkan varrella hiukan - kakun keveä mehevyys ei ole kärsinyt näistä:
Siis tähän saakkka on pitänyt elää, kunnes tajusin, että olen aina paistanut kuivakakut liian kuumassa... Tai ainakin tähän taatelikakkuun näyttäisi ohje olevan oikeassa (tässä hämmästynyttä silmienpyörittelyä).
NTS: Muista 175° - alalämpö, ritilä puolivälissä, noin tunti... Paina tää nyt kalloon!!! Tällä tavalla kakun pohjastakin tulee tasainen. Eli päätelmäni on, että se on noussut tasaisesti, eikä pullistunut nopeasti. Kaikkee sitä kuulkaa oppii ku vanhaks elää.
Heti ensimmäisten joululaulujen kajahtaessa on pakkao tehdä kaikkea kaivattua. Pipareita ja tähtitorttuja tempaistaan ja innovoidaan uusiin muotoihin. Mutta taatelikakku on taatelikakku ja sitä ei pidä muuttaman... vai pitäisikö?
 |
| Joulutortut rokkaa... |
 |
| Muumipappa ja piippu... ...jos et heti tajunnut :) |
Tutkimusmatka taatelikakkujen resepteihin paljastaa kaksi perustavanlaatuista eroa tekotavoissa. Tai on tietty useampikin, raisuin ratkaisu oli tehdä taatelikakku kokonaan ilman sokeria ja jauhoja... Mutta perusjako on, että toisissa ohjeissa sokeri kiehautetaan yhdessä taatelien kanssa, kun taas toisissa sokeri vaahdotetaan yhdessä munien kanssa. Ja on niitäkin joissa ei vaahdoteta mitään, mutta eipä niistä enempää. Miten sokerin käsittely vaikuttaa kakkujen koostumukseen??? vai vaikuttaako mitenkään?
Olen aina ennen tehnyt, muistaakseni, kiehauttamalla myös sokerin. Silloin kakusta tulee tuhti... enkä ole muistaakseni mitään naitotuotteita niihin tuupannut. No nyt päätän kokeilla tätä toista tapaa, etenkin kun liian hyvää -blogissa oleva ohje on jo luettuna ihan liian hyvä...
MEHEVÄ TAATELIKAKKU (Liian hyvää -blogista) (SULUISSA OMAT NTS:T)
- 200-250 g kuivattua taatelia (neliskanttinen levy)
- 2 dl vettä (LAITOIN KYLLÄ ENEMMÄN, KUN KERRAN KAUAN KIEHUTIN...)
- 200 g voita tai margariinia
- 2 kananmunaa
- 1,5 dl sokeria
- 1 rkl vaniljasokeria (SIIS RUOKALUSIKALLINEN, OIKEESTI!!!)
- 1 dl kermaviiliä tai creme fraichea (LAITOIN KERMAA SILLOIN KUN EI OLLUT MITÄÄN HAPANMAITOTUOTTEITA... JA LIRAUKSEN ETIKKAA, JOTTA SOODA TOIMII)
- 3,5 dl vehnäjauhoja
- 2 tl ruokasoodaa
...no nyt olen tehnyt ohjeen mukaan jo kolme kertaa. Tai noin. Ensimmäisellä kerralla en lukenut ohjetta kunnolla ja kakku kärähti. Mutta tuli se silti syötyä. Ei ollut liian pahaa. Toisenkin kerran paistossa oli ongelmia ja kakku oli hiukan kärähtäneen makuinen päältä. Mutta se tuli syötyä, jopa edellistä nopeammin. Nyt on kolmas kakku jäähtymässä. En ole vielä tohtinut maistaa.
Yksinkertaistin ohjetta tässä matkan varrella hiukan - kakun keveä mehevyys ei ole kärsinyt näistä:
- kiehuta taateleita vedessä niin että ne muusiutuvat... lisää vettä tarvittaessa. Tuloksena hillomainen tuotos, siihen voi sulamaan / jäähdyttämään. On hyvä jos saa jäähtyä kunnolla!
- munat ja sokeri vaahdotetaan
- taateli-voiseos vatkataan myös
- yhdistä seokset
- lisää kermaviili ja vaniljasokeri
- lisää jauhot ja sooda
- sekoita - älä syö liikaa taikinaa
- korppujauhotettuun vuokaan (tai vuokaspray :) ja uuniin...
Siis tähän saakkka on pitänyt elää, kunnes tajusin, että olen aina paistanut kuivakakut liian kuumassa... Tai ainakin tähän taatelikakkuun näyttäisi ohje olevan oikeassa (tässä hämmästynyttä silmienpyörittelyä).
NTS: Muista 175° - alalämpö, ritilä puolivälissä, noin tunti... Paina tää nyt kalloon!!! Tällä tavalla kakun pohjastakin tulee tasainen. Eli päätelmäni on, että se on noussut tasaisesti, eikä pullistunut nopeasti. Kaikkee sitä kuulkaa oppii ku vanhaks elää.
No, miten tän kolmannen kokeilun kanssa kävi? Aamuun mennessä oli yli puolet kakusta kadonnut... vaikka olin heittänyt cashew-pähkinöitä sekaan hillitäkseni nirsojen kersojen kakun syöntiä. Ei tepsinyt.
Täytyy kirjoittaa kauppalistaan taatelit ja pyöräyttää vanhalla tavalla yks kakku ja tutkailla sen koostumusta ja katoamisnopeutta...
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä ajattelit tästä?