Iskävartalon juhlaa

Isäinpäivä - kyllä on isä juhlansa ansainnut! 

Ja me isän!

Meidän isä on ansainnut juhlansa toki useamminkin kuin kerta vuoteen. Mutta niin äitikin, joten ihan hyvä, että tasapuolisuuden vuoksi vaan kerran muistetaan. Jotenkin on itselleni ollut vähän epäselvää miten minä näitä päiviä juhlisin.

Lapsena isän-ja äitienpäivän tarkoitus oli ihan selvä juttu. Äidille poimittiin talon takaa rinteestä valkovuokot ja isälle muovailtiin savesta tuhkakuppi - vaikka se ei edes polttanut. Silloin juhla oli tärkeä, eikä yhtään väkinäinen. Kortit, laulut, leipomukset - kaikki perheen omat rituaalit... jotka olen koittanut juurruttaa lapsillenikin.

Aikuisempana olen koittanut muistaa vanhempiani edes tekstarein. Mihinkään 'äideistä parhain' -paatokseen en ole kyllä vielä koskaan päätynyt.  Mutta olen miettinyt, että että vanhemman ja lapsen välistä suhdetta voisi ja pitäisi juhlistaa jollakin erityisellä tavalla nyt aikuisenakin. Mutta en osaa - muuta kuin laittaa sen tekstarin. NTS: Tee parannus. Ei voi olla niin vaikeeta...

Nykyään isän- ja äitienpäivät ovat minulle enemmänkin vanhemmuuden juhlaa. Perheen äitinä juhlin täysin rinnoin sitä, että lapsillani on niin mukava isä.  Se sukkapari jonka annan lahjaksi puolisolleni isänpäivänä, ilmentää kiitollisuuttani siitä, että hän on olemassa, hoitaa isän hommat perheessä ja jakaa vanhemmuuden kanssani. Siis juhlin kasvattajakumppanuutta.

Tänä vuonna juhlinnassa keskityttiin trendikkäästi iskävartalon ylläpitämiseen. Se tarkoitti tietenkin kunnollista ja vähintään yhtä trendikästä naku-kakkua! Iskävartalo -sana lanseerattiin Suomeen viime toukokuussa. Iltasanomien löytämä määritelmä kuului:

"Muotia on ”dad bod” eli iskävartalo. Mies on jännittävä yhdistelmä kaljamahaa ja treenattua pantteria."

No, niitä kumpaakaan ei täältä löydy, mutta selkeä iskävartalo kuitenkin. Lumitöin ja lonkeroin rakennettu.
Ja entistä iskävartalompi tämän kakun jälkeen.

Melkein jo kopterissa.
Kuvakaappaus kalakavereiden videosta. 

Iskävartaloa hoivattiin isänpäivänä myös eräässä lähipiirin perheessä. Siellä perheen isi oli juuri edellisenä päivänä kalareissulla päätynyt meren kylmään (7°) syleilyyn. Vene ajoi karille, kun merikorteissa olematon kivi olikin reaalimaailmassa olemassa. Pelastusliivien, neuvokkuuden ja onnenkin ollessa matkassa pelastus sujui mallikkaasti. Ajelehtivaan paattiin jääneet kalakaverit hokasivat kuvata pelastustilanteen. Hästäg teknosukupolvi!!

Vaikka oli sellainen hiukan timmimpi iskävartalo kyseessä, niin maitohapot hyydyttivät sen muutamaksi päiväksi. Onneksi vain niin.

Ajatukset hyytyivät kyllä pidemmäksi aikaa meillä kaikilla. 

Onnellisia loppuja ei ole koskaan liikaa.

Ja isänpäivän merkitys kirkastui kerralla.

               _____________________________________________

Isänpäivälahjani: (sukat oli bluffia)

Hautasin oman Kenwood yleiskone -haaveeni facebookista löytyneen narukeksinnön myötä. Se muuten toimii mahtavasti!

Voidaan siis ostaa se uusi ruuvinväännin sitten heti kun... mutta siihen asti olkoon se yhteinen haaveemme!! <3








PS. Iskävartalo valittiin muuten kuukauden sanaksi Kotimaisten kielten keskuksessa viime toukokuussa. Uudisilmaus pääsi siis samaan sarjaan unimunan, halpuuttamisen ja kylmäkahvin kanssa. Onkohan nakukakku päässyt listoille?
Hahaha!