Pulla pelastaa päivän. Ja Totoro.

Kaikki tietää sen päivän.
Päivän, jolloin vain pulla pelastaa.

Silloin se ihana tuoksu ja onnellinen perhe ovat huippupalkinto! Lisäksi pullaa on kiva leipoa. Samalla vaivalla vaivaat vaivaavat asiat...

Ruuveja ja rataksia.

On pullan leipomisessa huonojakin puolia. Kuten se, että saa vatsansa vehnäsistä kipeäksi. Mutta ainahan sitä voi osoittaa kykyä kieltäymykseen ja syödä vaan pari.

Minulla oli pitkään kompleksinen suhde pullataikinan kanssa. Jotenkin vaan, sitkoa ei syntynyt, pullat lässähtivät, tai olivat liian murumaisia ja kovia. Koskaan ei menny kohdilleen. Perhe ei tosin valittanut. Vaikka heillä onkin olemassa vertailupohjana anopin maittavat pullat.

Taikinan vaivaaminen on olemassolon juhlaa

Mutta sitten, jollain kerralla löysin Kinuskikissalta pullareseptin, joka toimi minullakin... kun sitä vähän muokkasin. Jätän esim. munan pois kokonaan (pullan rakenne on pehmeämpi ilman munaa), mutta en grammaakaan voista ja sokerista. Jauhoja käytän vaan just sen verran kuin tarvii. Joskus jauhoja menee enemmän, joskus vähemmän - riippuen kuinka kuivia ne ovat. Ja, kappas vaan, jo rupesi taikina löytämään oikean muodon. Tämä taikina alustuu mukavasti käsin. Yllätyksekseni myös koneella todella vaivattomasti. Taikinakoukut vaan käyttöön! Ekalla kerralla luulin, että voisula ei sekoitu taikinaan ikinä... mutta kyllä se voimäärä sinne lopulta uppoaa. Voita ja sokeria tässä taikinassa on tarpeeksi. Ehkä niissä on sen salaisuus?

Mutta tämän taikinan vaivaaminen on ilo! Ja se irtoaa oikeasti sormista ja astiasta ja leipomiseenkaan ei tarvita enää tolkuttomasti lisää jauhoja. Ihan pikkasen riittää.

Kun taikinassa on hyvä sitko, sitä on ihana käsitellä. Pullataikinasta voi leipoa vaikka mitä! Tällä kertaa pyöräytin pötkylöitä, joista syntyi 'ruuveja' ja 'rattaita' tai 'rataksia' sekä pellillinen 'Totoropullia'. Ruuvien erikoisuus on se, että niitä ei voidella ennen uunin menoa - vaan vasta uunista pois ottamisen jälkeen - ja silloinkin voisulalla!

Pikku Totorot valmiina uuniin!

Hyvä pullataikina:

• 200 g voita
• 5 dl täysmaitoa
• Kaksi pussia kuivahiivaa
• 2 dl sokeria
• 1 rkl vaniljasokeria
• 2 rkl kardemummaa
• 2 tl suolaa
• n. 13-14 dl vehnäjauhoja (+hiukan jauhoja leivinalustalle)

Koristelu: muna ja raesokeria (normitapa) tai voisulaa ja kidesokeria (ruuvit)

1. Sulata voi valmiiksi.
2. Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi.
3. Sekoita joukkoon kuivahiiva.
4. Sekoita maitoon sokerit, kardemumma ja suola. 
5. Vatkaa sekaan noin puolet jauhoista pari desiä kerrallaan
6. Sekoita taikinaan vähitellen loput jauhoista kädellä vaivaten. 
7. Lisää loppuvaiheessa voisula. Alusta taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista ja kädestä.
8. Peitä taikinakulho liinalla ja kohota lämpimässä paikassa noin 45 minuuttia, kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi. Mikroaaltouuni on hyvä ja vedoton kohotuspaikka!! (Huippuvinkki!)
9. Leivo tarpeeksi pieniä pullia! Ja keksi kaikkia uusia muotoja...
10. Kohota pellillä liinan alla.n. 20 min.
11. Normipullat: voitele munalla ja ripottele sokeria päälle
12. 'Ruuvit' - älä voitele, vaan paista sellaisenaan
13. Paista n.10 min (jos siis ovat pieniä) 200°
14. Paistamisen jälkeen: 
15. Ruuvit voidellaan sulalla voilla ja niille ripotellaan sokeria (tai koko ruuvin voi pyöräyttää lautasella, jossa on sokeria)
16. Asettele kaikki valmiit pullat kulhoon leivinliinan alle.

Sieltä ne pikkuTotorot kurkkivat, hiukan korvat laskeutuneina...

Sitten voisikin käpertyä peiton alle pullakulhon kanssa (ja unohtaa sopimus vain kahdesta pullasta) ja laittaa leffan käyntiin. Leffahan on tietenkin Naapurini Totoro...

Pikku Totoro on mitä sympaattisin hahmo. Kuva Täältä.